Nykyisin televisiosta tulee mitä hurjempia muodonmuutos-ohjelmia. Kohde vaihtelee - koko talo, yksi huone, ihmisen ulkomuoto, koko elämä. Milloin mitäkin. Aina saadaan pikaisesti aikaiseksi ihmeitä.
Etenkin remonttiohjelmat pistävät silmääni. Ehdin miettiä sitä viimeksi autotallin ovia huoltomaalatessani. Sinä aikana kun minä ehdin maalata yhdet ovet, ollaan ohjelmissa tehty jo kokonainen julkisivuremontti. Mihin sillä pyritään? Ovatko ne edes tosi-tv:tä? Pitäisikö katsojan hämmästellä vaiko innostua itse remontoimaan? Vai sanoa äijälleen, että maalaisitko huomenna koko talon?
Todellisuutta laittaa epäilemään jo pelkkä olemattoman lyhyt suoritusaika. Jos ajatellaan tyypillistä vanhan maalipinnan uudelleenmaalausta on siinä ohjeiden mukaan seuraavat vaiheet:
- pinta puhdistetaan. Tarvittaessa jopa homepesu, mutta ainakin irtoava lika pois.
- jos maalattava pinta kastui kunnolla (kun laiskuuttasi päätit pyyhkäistä sen painepesurilla) onkin vuorossa kuivattelu.
- irtonaisen maalin poisto on varsin työlästä. Siinä voi kokeilla erilaisia lastoja ja hiomavälineitä sekä teräsharjaa. Laiskottelun voi jälkeenpäin nähdä kupruilevana uutena maalipintana, jos tuli oikaistua jossain kohtaa.
- jos kaiken tämän jälkeen sait puupinnan näkyviin, voit aloittaa pohjustuksella. Se kuivuu tyypillisesti vuorokauden.
- odotusaikoina voit tutkia talon huoltokirjaa ja opiskella netistä millä maaleilla saa maalata minkäkin päälle.
- sateella ei luonnollisestikaan kannata maalata
- ikkunoiden ja kaiken muun suojaamiseen maaliroiskeilta menee ihan kivasti aikaa.
- loppuviimein ollaan siinä vaiheessa, että voi suorittaa pintamaalauksen kahteen kertaan (vuorokauden kuivatus välillä)
- jos tuli rakennettua telineet (tunnetusti helppoa ja hauskaa saada turvalliset telineet aikaiseksi. Vuokraaminen on yksi vaihtoehto, sadepäivinä voi kiroilla kun vuokra laulaa käyttämättömistä telineistä) on homman lopuksi vielä purettava ne.
Miten tämän saa tehtyä vuorokaudessa? Tai koko talolle viikossa? Ottaen huomioon että juuri mikään muukaan työvaihe ei ole tämän yksinkertaisempi. Auttaako meitä se, että ohjelmat kuvataan selvästi erilaisessa aikaulottuvuudessa kuin omamme? Sellaisessa jossa vuorokaudessa on tunteja huomattavasti enemmän kuin 24.
29.5.07
18.5.07
Miehellä vai ilman?
Olen aina ajatellut, että minusta tulee joskus perheellinen. Helposti kuvittelen, että kaikki muutkin haluavat samaa. Oletan, että jos perhettä ei ole, on siihen joku syy. Ja perhe on se vanhanaikainen ydinperhe - isä, äiti ja kaksi lasta. Tai useampia. Koira. Ja kissa. Kuin corn flakes mainoksesta suoraan.
Mistä tällainen ajatus on tullut? En osaa sanoa. Itse olen viettänyt lapsuuteni epätyypillisessä perheessä. Sieltä olen ainakin oppinut sen, ettei asiat väkeä vaihtamalla parane. Ehkä uusperheissä alkuinnostuksessa tehdään "kaikkea kivaa", käydään pyöräilemässä ja ongella lasten kanssa. Kaikki ovat onnellisia ja rakastuneita. Uusi isä tai äiti on niin paljon mukavampi kuin se entinen - ja toisessa kodissa taas toisinpäin. Sellaiseen idylliin minä en usko.
Onko taloudessa sitten oltava mies? Onhan sitä erilaisia "miesten töitä". Veikkaisin silti, että satunnaiset poikaystävät ja palkatut remontti-Reiskat ovat paljon avuliaampia, jos kyseessä on avuton yksinäinen nainen. Heita on sitäpaitsi helpompi käsitellä kuin sohvalle vakituiseen kotiutunutta yksilöä.
Ihminen toki tarvitsee aikuisen kumppanin, jonka kanssa voi jakaa asioita. Jolle lasten ja kodin asiat ovat tärkeitä. Onko sen oltava mies? En tiedä. Entä onko oltava niitä lapsia, joista yhdessä huolehditaan? Onko elämä yksinäistä ilman perhettä? Ainakin seuraelämä varmaan olisi vilkkaampaa, kuka sitä nyt aina jaksaisi yksin olla.
Miksi minä silti sinkkuja katsellessani mietin miksei heillä ole ketään? Onko se nyt joku onni ja autuus, että toinen henkilö tyhjentää jääkaappiasi? Nykyään käsite sinkku on kyllä melkoisen laaja. Television uuteen paritusohjelmaan haetaan sinkku-äitejä. Miten äiti voi olla sinkku? Onko kielitaito hukassa? Vai eikö asioista saa puhua niiden oikeilla nimillä? Ehkä me nykyisin voimme olla nuoriakin vaikka kuinka monta kertaa. Eräissä häissäkin vihittiin eronnut kolmen lapsen äiti ja pappi puhui kauniisti, kuinka tämä pariskunta siirtyy "aikuisuuteen" ja muuttaa pois kotoaan ja siirtyy elämään yhdessä. Eipä lienee väliä kuinka monetta kertaa!
Mistä tällainen ajatus on tullut? En osaa sanoa. Itse olen viettänyt lapsuuteni epätyypillisessä perheessä. Sieltä olen ainakin oppinut sen, ettei asiat väkeä vaihtamalla parane. Ehkä uusperheissä alkuinnostuksessa tehdään "kaikkea kivaa", käydään pyöräilemässä ja ongella lasten kanssa. Kaikki ovat onnellisia ja rakastuneita. Uusi isä tai äiti on niin paljon mukavampi kuin se entinen - ja toisessa kodissa taas toisinpäin. Sellaiseen idylliin minä en usko.
Onko taloudessa sitten oltava mies? Onhan sitä erilaisia "miesten töitä". Veikkaisin silti, että satunnaiset poikaystävät ja palkatut remontti-Reiskat ovat paljon avuliaampia, jos kyseessä on avuton yksinäinen nainen. Heita on sitäpaitsi helpompi käsitellä kuin sohvalle vakituiseen kotiutunutta yksilöä.
Ihminen toki tarvitsee aikuisen kumppanin, jonka kanssa voi jakaa asioita. Jolle lasten ja kodin asiat ovat tärkeitä. Onko sen oltava mies? En tiedä. Entä onko oltava niitä lapsia, joista yhdessä huolehditaan? Onko elämä yksinäistä ilman perhettä? Ainakin seuraelämä varmaan olisi vilkkaampaa, kuka sitä nyt aina jaksaisi yksin olla.
Miksi minä silti sinkkuja katsellessani mietin miksei heillä ole ketään? Onko se nyt joku onni ja autuus, että toinen henkilö tyhjentää jääkaappiasi? Nykyään käsite sinkku on kyllä melkoisen laaja. Television uuteen paritusohjelmaan haetaan sinkku-äitejä. Miten äiti voi olla sinkku? Onko kielitaito hukassa? Vai eikö asioista saa puhua niiden oikeilla nimillä? Ehkä me nykyisin voimme olla nuoriakin vaikka kuinka monta kertaa. Eräissä häissäkin vihittiin eronnut kolmen lapsen äiti ja pappi puhui kauniisti, kuinka tämä pariskunta siirtyy "aikuisuuteen" ja muuttaa pois kotoaan ja siirtyy elämään yhdessä. Eipä lienee väliä kuinka monetta kertaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)