Käsky 4: Älä luovuta

Tämä käsky on läheistä sukua kolmannelle käskylle. Jopa niin läheistä, että mietin hetken, laitanko nämä molemmat vai jätänkö toisen pois. Luovuttamiseen ei silti välttämättä liity vetämättömyyttä. Luovuttaminen voi olla aktiivista, jopa aggressiivista. Usein se silti on masennuksen värittämää.

Luovuttaessaan ihminen luopuu päämääristään ja yrittämisestä. Silloin hän ei enää yritä saada tavoitteitaan läpi. Oireita on monia:
- "sama se, ei se vaikuta mihinkään."
- "teen mitä käsketään"
- "mä oon vaan töissä täällä"
- "tälläistä tää nyt vaan on"
- "entäs sitten, pitäisikö olla toisin"

Osaltaan luovuttaja voi kuvitella olevansa realisti, osittain onkin. Harva asia töissä on kuitenkaan niin helppo, että se tuodaan tarjottimella eteen. Luovuttaja viestii vieläpä asian ympärilleen. Turha se on teidänkään mitään yrittää, on se kuulkaa niin monta kertaa nähty!

Käsky 3: Älä ole vetämätön

Jopa asiantuntijaorganisaatiossa esimies jossain määrin johtaa töitä. Koordinoi, innostaa, osallistuu ja näyttää esimerkillään miten toimitaan. Mieluusti esimiehellä saisi olla reippautta ja positiivista otetta muillekin jaettavaksi. Voi esimies olla taviskin. Asenne "työ on työtä ja ne on tehtävä" on ihan ok. Joskus vain löytyy se toinen ääripää. Murrosikäisille tyypillinen vetämättömyys. Hyvä jos jaksaa kaikkina päivinä sängystä nousta.

Ei, eivät esimiehet ole murrosikäisiä. Murrosikä nimittäin menee iän mukana ohi, vetämättömyys yleensä pahenee. Vetämättömyys on ehkä raivostuttavimpia piirteitä omassa esimiehessä (tosin näiden käskyjeni suhteen on kyllä vaikea valita mikä olisi raivostuttavinta, niin on tasainen kärki ja kova mitalitaisto). Olen ollut mm. seuraavassa tilanteessa. On sovittu noudatettavista toimintatavoista. Tulee vastaan tilanne, että pomolle aiheutuisi vähäisinkin vaiva. Kerrankin petasin koko jutun valmiiksi. Kerroin asiakkaalle, että uusi asia ei sisälly kiinteähintaiseen tarjoukseen vaan siitä pitäisi laskuttaa erikseen. Kaikki oli valmista. Mikä on reaktio? No, jos nyt tämän kerran annettaisiin mennä vaan samaan piikkiin. Tämän kerran! Sopimusten sanamuodon epätäsmällisyyden takia jouduimme useimmiten joka tapauksessa "antaa mennä vaan". "Tämän kerran" sattui poikkeuksellisesti olemaan se tilanne ettei olisi tarvinnut. Mitä se viestittää? Ei jaksa, ei pysty, ei viitsi, ei uskalla. Miksi meidän muidenkaan pitäisi? Annetaan vaan olla. Kaikki.

Esimerkkejä on muitakin, kuten tiimille asetetut vuositavoitteet. Ensin alkuvuosi kuuluu ihmetellä, vaikka olisi luppoaikaakin. On turha hötkyillä minkään käynnistämisen kanssa, pitäähän asiaa ehtiä tuumailla. Loppuvuodesta taas on kiireitä, jolloin joskus lokakuussa voi todeta, miten ei tänäkään vuonna ehditty eikä pystytty. Ja samapa tuo muuten olisi, mutta usein tavoitteiden toteutumisesta maksetaan tulospalkkio. Asioista, jotka saisi melko helpostikin aikaan työn ohessa. Ei se silti aivan itsestään tapahdu.

Jos et itse pysty sitoutumaan mihinkään tai jaksa nähdä vaivaa, säästä meidät. Vaihda muihin tehtäviin. Alhaalta ei voi ohjata eikä johtaa. Emmekä me edes ehdi töiltämme. Jos sinä et sitoudu, tuskin kukaan muukaan sitoutuu. Etenkin kun pystyt tekemään kaikki yrityksemme tyhjiksi olemalla viemättä mitään asiaa eteenpäin.

Käsky 2: Älä vedätä

Tämä käsky on erityisesti sinulle, joka tiedät tarkalleen mitä tarkoitan. Asiaa voi aina selitellä, mutta vedättäminen on aina täysin tietoista. Joidenkin mielestä se on peliä, jota kuuluu pelata. Mielestäsi ehkä koko elämä on pelaamista.

Minun elämäni ei ole. Se on periaatteellista. Jos kyse on periaatteesta, en anna periksi ollenkaan. Jos havaitsen vedättämistä esimieheni taholta, vaihdan työpaikkaa heti. Periaatteesta! En minä halua elää varpaillani. Minä haluan uskoa ihmisiin, enkä epäillä heidän tarkoitusperiään.

Mitä vedättäminen on? Seuraavaksi muutama esimerkki teille, joilla on vielä vedättämisen mestarinnäyte suorittamatta. Minä en ole edes kisälli, mutta kerronpa jotain silti. Periaate on yksinkertainen. Jokin asia on sovittu ja sitten sitä aletaan muuttaa. Muutoksen tarkoituksena saada se edullisemmaksi toiselle osapuolelle. Tapoja on monta. Yksi on tehdä alunperinkin tulkinnanvaraisia sopimuksia. Niiden ehtoihin voi helpommin tehdä lisätulkintoja. Etenkin, jos havaitsee toisessa osapuolessa pienimmänkän heikkouden merkin tai edes tavallisen ihmisen, voi yrittää. Kaupanteossa siinä voi kertaluonteisesti saada pientä etua. "Hinta on tämä..." *pieni tauko, jonka aikana tarkkaillaan toisen ilmettä* "...lisävarusteet tietysti maksaa vielä erikseen...." *tauko* "...ja sitten tulee tämä toimituslisä..." jne. Kekseliäs voi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Vedättämistä ryyditetään vetoamalla erilaisiin ihmisen hyviin puoliin; toveruuteen ja reiluuteen. Jos sopimus on tehty "asevelihengessä" kannattaa irroittaa varmistin. Vedätystä on takuuvarmasti tulossa.

Käsky 1: Älä pelkää

Tämä postaus aloittaa sarjani 10 käskyä esimiehille. Käskyjä voi tulla enemmän tai vähemmän, saapa nähdä.

Töitä vaihtaessani pohdin syitä, jotka vaihtoon ovat johtaneet. Nyt ja aikaisemmin. Syitä on monta ja aina tilanteeseen liittyy tarjous toisesta työpaikasta. Asuntovelkainen ei voi lähteä tyhjän päälle, vaikka mieli tekisi. Eikä esimies (tiiminvetäjä, projektipäällikkö tms) koskaan ole yksin syyllinen kenenkään lähtöön. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Silti halusin listata tähän muutamia asioita, joita kannattaisi välttää. Asioita, joiden välttämisen ei pitäisi olla edes ylimaallisen vaikeaa, jos vain tiedostaa ne.

Nämä kirjoitukset on tarkoitettu henkilöesimiehille, organisaatiosta riippuen sopivat myös erilaisille tiiminvetäjille.

*****************

Pelkoa on erilaista, eri tasoista. Joku kutsuu sitä yhdellä nimellä, joku toisella. Me voimme jännittää erilaisia tilanteita, se on normaalia. Pelkoa se on silloin, kun se lamauttaa.

Me voimme pelätä erilaisia asioita. Esimies voi joutua tekemään epämiellyttävän päätöksen tai toimeenpanna jonkun toisen tekemän. Alainen pahoittaa siitä mielensä, voi jopa kiivastua. Jos esimies pelkää tätä tilannetta, ei hän ehkä kerro asiasta ollenkaan tai kiertelee ja kaartelee niin, ettei siitä saa selvää. Perusteet jäävät kertomatta, keskustelu käymättä ja vastuu kantamatta. Pelko kuormittaa. Jäljelle jäävät selvittämättömät asiat ja riittämättömyyden tunne. Kohtaaminen ei tule seuraavalla kerralla olemaan yhtään helpompaa.

Entä kun pitäisi kertoa ikäviä uutisia organisaatiossa ylöspäin? Onhan hyvin tavallista syyttää viestintuojaa. Kertomista on helppo lykätä ja kerrottavaa voi kaunistella. Näin voi taata sen, ettei asialle tehdä mitään. Lopullinen tuho on kuitenkin vielä edessä. Esimies kyyristyy yhden asteen lisää kasaan odottaessaan tulevaa tuhoa. Huutoahan siitä tulee, voi tulla potkutkin.

Pelon syynä ovat mielestäni liioitellut kuvitelmat omasta kaikkivoipaisuudesta tai muiden heikkoudesta. Ei meitä tarvitse suojella, kyllä me kestämme totuuden ja pettymykset. Ei ketään voi siltä varjella. Toki ihminen reagoi ikäviin asioihin, mutta useimmiten se menee ohi kunhan nukutaan yön yli. Ei tämä maailma voi olla niin auvoista, että kaikilla olisi koko ajan hyvä mieli. Jos tehtäviin kuuluu aiheuttaa pettymystä tai epämukavuutta, se on syytä tehdä "pois alta" turhemmin kiertelemättä.

Omia virheitäkin voi pelätä. Voi pelätä, että joku kysyy jotain, mihin et osaakaan vastata. Entäs sitten? Maailma on täynnä kysymyksiä, joihin en tiedä vastauksia. Jos kuvittelet, että asemasi takia sinun pitäisi tietää ja osata kaikki, voi tilanne tietysti olla ahdistava.

Pelkoon minulla on yksi neuvo. Lopeta se! Toisille tulee paha mieli, entäs sitten? Joku huutaa sinulle, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Kukin meistä voi sitä paitsi koska tahansa saada potkut tuotannollis-taloudellisista syistä. Ei kenenkään työpaikka ole enää varma, joten ei senkään takia kannata lamaantua. Jos pelkäät, hoidat työsi huonosti. Pelolle et aina mahda mitään, mutta ajanoloon opit toimimaan sen kanssa.