Kumpuaako kirjoittaminen kyynisyydestä?

Viime aikoina olen viettänyt äärimmäisen tavallista ja jopa tyytyväisyyden sävyttämää elämää. Silloin tuntuu, että kirjoitettavaa tai aikaa kirjoittaa ei löydy. Onko halutuin luettava näissä blogeissa sarkasmia tai epäkohtien esilletuomista? Voiko sellainen aihe olla hauska, jossa itse asiaa hyristään tyytyväisyyttä? Sellaisiakin kyllä löytyy; mm. Äijän kesätunnelmista. Monista niissä pystyy jopa tuntemaan kesäiset tuoksut ja aistimaan kiireettömyyden.

Kesälomastani vietin vähän turhankin suuren osan siivoten, jopa siinä määrin, että Elma-tädinkin varastoprojekti taitaa kalveta. Lähtötilanne oli kuitenkin niin kaoottinen, että edelleenkään en elä sairaalamaisen siistissä ympäristössä. Onko sairaaloissa muuten kaikki tavarat aina järjestyksessä? Eikö siellä ole kaappeja, joista pursuilee mitä lie vanhaa roinaa?

Lomani jälkeen vietän pakollista vapaa-ajan menetystä eri paikassa kuin ennen lomaa. Kaverini kyllä varoitti, että aluksi uudessa paikassa on "kuherruskuukausi" menossa. Omien muistikuvieni mukaan tutustumisjaksot ovat kyllä olleet lähinnä rasittavia, kun kaikki on uutta ja kaikkea joutuu kysymään. Siitä huolimatta, että olen vielä pallo hukassa, olen huomannut olevani harvinaisen tyytyväinen. Yksi aamu huomasin jopa, että tuntui ihan kivalta mennä töihin. En koe enää sellaista epätoivon hetkeä aamulla, jolloin mietin kaikkia muita vaihtoehtoja rantapummeilusta lähtien. Tosin tällä iällä ja näillä leveysasteilla rantapummeilu ei taitaisi paljoa erota sillan alla asumisesta.