"Uusi rakkaus"

on sanapari joka pistää silmääni. Nuo kaksi sanaa saavat minut aina pohtimaan asioiden taustoja. Ja kumpaakin sanaa erikseen.

"Uusi". Yksi lisää? Jotain vanhan tilalle? Parempi kuin nykyiset? Onhan se ihan uusi. Jos kyseessä on yksi lisää, niin mikäpä siinä. Ei rakkauden määrä ole vakio. Ei lisää rakkautta ole keneltäkään pois. Jos vanha lähtee vaihtoon tai kiertoon, on kyse kuin käytetystä autosta. Kaipa tuolle edellisellekin joku ottaja löytyy ja jos ei löydy, niin menköön romuttamolle. Minun tarpeiisini se ei enää sovi. Järkevää sinänsä. Vaihdammehan me kaikenlaista. Entä kun vanha jää kotiin. Millaiseen asemaan? Onko se siellä nurkassa, vähän kuin varalla, jos uuteen tulisi vaikka toimintahäiriö. Tai jos emme kykene heittämään mitään toimivaa pois. Saattaahan sitä jonain päivänä tarvita.

"Rakkaus". Rakastan itsekin perhettäni ja jopa lemmikeitäni. En kutsu heistä ketään kuitenkaan uudeksi rakkaudekseni. He ovat mieheni, tyttäreni jne. Jos lempinimiä on, eivät ne ole noin suureellisia vaan jotain paljon kotoisampaa. Onko henkilönkin kohdalla silloin määräävin tekijä rakkaus, ei se mitä muuta tämä henkilö on? Rakkaus voi tarkoittaa myös tunnetta eikä henkilöä yo. sanaparissa. Silloin lausahdus tarkoittaa lähinnä sitä, että kertoja pitää rakastumista itseisarvona ja on aina kivaa jos on "tilanne päällä", eli ollaan "uudessa rakkaudessa".

Minun "vanha rakkauteni" nukkuu parhaillaan päiväunia sängyssä. Eilen se jutteli niin söpöjä, että ehkä jätän väliin "ylös sieltä laiskamato"-karjaisun. Ja ehkä minä sen pidän vielä itselläni, vaikka onhan se jo kiistatta käytetty, jopa vanha.