Tämä käsky on erityisesti sinulle, joka tiedät tarkalleen mitä tarkoitan. Asiaa voi aina selitellä, mutta vedättäminen on aina täysin tietoista. Joidenkin mielestä se on peliä, jota kuuluu pelata. Mielestäsi ehkä koko elämä on pelaamista.
Minun elämäni ei ole. Se on periaatteellista. Jos kyse on periaatteesta, en anna periksi ollenkaan. Jos havaitsen vedättämistä esimieheni taholta, vaihdan työpaikkaa heti. Periaatteesta! En minä halua elää varpaillani. Minä haluan uskoa ihmisiin, enkä epäillä heidän tarkoitusperiään.
Mitä vedättäminen on? Seuraavaksi muutama esimerkki teille, joilla on vielä vedättämisen mestarinnäyte suorittamatta. Minä en ole edes kisälli, mutta kerronpa jotain silti. Periaate on yksinkertainen. Jokin asia on sovittu ja sitten sitä aletaan muuttaa. Muutoksen tarkoituksena saada se edullisemmaksi toiselle osapuolelle. Tapoja on monta. Yksi on tehdä alunperinkin tulkinnanvaraisia sopimuksia. Niiden ehtoihin voi helpommin tehdä lisätulkintoja. Etenkin, jos havaitsee toisessa osapuolessa pienimmänkän heikkouden merkin tai edes tavallisen ihmisen, voi yrittää. Kaupanteossa siinä voi kertaluonteisesti saada pientä etua. "Hinta on tämä..." *pieni tauko, jonka aikana tarkkaillaan toisen ilmettä* "...lisävarusteet tietysti maksaa vielä erikseen...." *tauko* "...ja sitten tulee tämä toimituslisä..." jne. Kekseliäs voi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Vedättämistä ryyditetään vetoamalla erilaisiin ihmisen hyviin puoliin; toveruuteen ja reiluuteen. Jos sopimus on tehty "asevelihengessä" kannattaa irroittaa varmistin. Vedätystä on takuuvarmasti tulossa.
3 kommenttia:
Tämä sinun esimieskoulutussarjasi on erinomainen. Etenkin ensimmäinen käsky oli viisas.
Vedätyksestä minulla ei juuri kokemuksia ole, omien esimiesteni taholta nimittäin; opiskelijat kyllä harjoittavat ovelointitaitojaan arvosanojen yms suhteen, tai väitöskirjantekijä voi kieltäytyä jättämästä väikkäriään sovitussa ajassa jos hänelle ei jostain saada kaivettua kolmeksi kuukaudeksi palkkarahaa, ja sitten vielä kahdeksi kuukaudeksi. Nämä on nähty. Esimerkkisikin oli myyntitilanteesta, missä sitä kyllä tapaa, useinkin, mutta siinä se on harjoiteltua ja varsin rutiininomaista.
Minä en oikeasti vielä ymmärrä mitä vedätys olisi esimiestoiminnassa. Asioita kyllä sovitaan, mutta jos tilanne muuttuu, niin töitä on vain kasattava itse kunkin niskaan enemmän. Sen, että huonompia hommia kasataan enemmän jonkun niskaan kuin jonkun toisen on tullut nähtyä ja koettuakin, mutta sehän ei ole vedätystä vaan sortoa.
Vedätys on selvästi neuvottelusuhde, ja se on selvästi ei-esimiehen taktiikka päästä joko esimiehen, tai asiakkaan, tai jonkinlaisen kontrolloijan niskan päälle. Se on vastavaltaa, jolla käännetään muodollinen valtasuhde käytännössä tosin päin, tai ainakin neutraloidaan se. Hyvin paskamaista kyllä, mutta en vielä ymmärrä miten tämä liittyy esimiehen omaan toimintaan johdettaviaan kohtaan.
Vedätyksen osalta koulutukseni on vielä kesken. Opettaja! Kerro selvemmin!
Vedätys ei (onneksi) ole kovin yleistä. Esiintyy useimmiten yksityisyrittäjäpuolella, jossa yrittäjä itse on taloudellisesti saamapuolella. Yrittäjä, jonka sisällä asuu pieni autokauppias. Yrittäjä, jolle toimialalla ei ole väliä. Suhdanteiden mukaan voidaan myydä autoja, tietokoneita, mitä milloinkin.
Eräässä työpaikassani pomo tätä harrasti. Palkkaus oli bonuspohjainen. Alkuperäisen taulukon julkaistuaan hän keksi, että kuukausista, joina tulos alittuu tulee "miinus-boonuksia" jotka on ensin saatava kiinni ja vasta sen jälkeen plussista maksetaan. Itse hän suureen ääneen väitti ettei alussa ota palkkaa yrityksestä ollenkaan (työsuhdeauton oli varmaan tonttu tuonut ovelle ja tuskin siitä verotettavaa palkkatuloa muodostui). Yhteen keikkaan lähdin hänen kanssa yhdessä, hänen suureen ääneen mainostaessaan, että "kyllä me tästä yhdessä selvitään". Passiivimuoto tarkoitti, että minä voin selvitä just niin kuin parhaaksi näen kun hän on hiihtämässä. Hän kyllä olisi kommentoinut kirjoittamiani asioita, jos faksaan ne lomakeskukseen. En viitsinyt vaivautua.
... Rosetta... mulla on siis ollut oma Preben! Mä en kyllä katellut sitä touhua kuin muutaman kuukauden.
Itse asiassa palkka ei ollut loppuviimein mikään huono, mutta tohon temppuiluun paloi hermot.
Vastaavia juttuja (ja hurjempiakin) olen kuullut puolisoltani. Yksi työnantaja laski työntekijöiden palkkoja lama-aikaan vain sen takia, että muutkin firmat kiristivät silloin linjaa. Rahaa kun kuitenkin oli, niin ostipa itselleen bemarin.
Julkisella sektorilla tätä on vähemmän. Kun ei ole omat rahat. Ja isoimmissa firmoissa on kanssa vaikeaa, siellä on ties mitä HR-osastoja ja sisäisiä tarkastuksia.
OK, Prebenin ymmärrän. Rosetan kirja selvitti sellaisen tyypin perusteellisesti. Kyllä tällaisia saattaa valtionhallinnostakin löytyä kun asiaa tältä kantilta ajattelee. Esimiehenä vedättäminen oikeastaan vaatii laiskaa tai taitamatonta ihmistä, joka ei tee omaa osaansa vaan lähtee, kuten kerroit, hiihtämään, tai Balille, samalla kun jättää työnsä toisille.
En oikeastaan tunne tätä ihmistyyppiä, esimiestasolla. Tunnen kyllä tyranneja, mutta ne tekee itsekin kovaa töitä; se on erilainen tilanne.
Hyvä. Käsky 2 on nyt ymmärretty. Kiitos.
Lähetä kommentti