Jopa asiantuntijaorganisaatiossa esimies jossain määrin johtaa töitä. Koordinoi, innostaa, osallistuu ja näyttää esimerkillään miten toimitaan. Mieluusti esimiehellä saisi olla reippautta ja positiivista otetta muillekin jaettavaksi. Voi esimies olla taviskin. Asenne "työ on työtä ja ne on tehtävä" on ihan ok. Joskus vain löytyy se toinen ääripää. Murrosikäisille tyypillinen vetämättömyys. Hyvä jos jaksaa kaikkina päivinä sängystä nousta.
Ei, eivät esimiehet ole murrosikäisiä. Murrosikä nimittäin menee iän mukana ohi, vetämättömyys yleensä pahenee. Vetämättömyys on ehkä raivostuttavimpia piirteitä omassa esimiehessä (tosin näiden käskyjeni suhteen on kyllä vaikea valita mikä olisi raivostuttavinta, niin on tasainen kärki ja kova mitalitaisto). Olen ollut mm. seuraavassa tilanteessa. On sovittu noudatettavista toimintatavoista. Tulee vastaan tilanne, että pomolle aiheutuisi vähäisinkin vaiva. Kerrankin petasin koko jutun valmiiksi. Kerroin asiakkaalle, että uusi asia ei sisälly kiinteähintaiseen tarjoukseen vaan siitä pitäisi laskuttaa erikseen. Kaikki oli valmista. Mikä on reaktio? No, jos nyt tämän kerran annettaisiin mennä vaan samaan piikkiin. Tämän kerran! Sopimusten sanamuodon epätäsmällisyyden takia jouduimme useimmiten joka tapauksessa "antaa mennä vaan". "Tämän kerran" sattui poikkeuksellisesti olemaan se tilanne ettei olisi tarvinnut. Mitä se viestittää? Ei jaksa, ei pysty, ei viitsi, ei uskalla. Miksi meidän muidenkaan pitäisi? Annetaan vaan olla. Kaikki.
Esimerkkejä on muitakin, kuten tiimille asetetut vuositavoitteet. Ensin alkuvuosi kuuluu ihmetellä, vaikka olisi luppoaikaakin. On turha hötkyillä minkään käynnistämisen kanssa, pitäähän asiaa ehtiä tuumailla. Loppuvuodesta taas on kiireitä, jolloin joskus lokakuussa voi todeta, miten ei tänäkään vuonna ehditty eikä pystytty. Ja samapa tuo muuten olisi, mutta usein tavoitteiden toteutumisesta maksetaan tulospalkkio. Asioista, jotka saisi melko helpostikin aikaan työn ohessa. Ei se silti aivan itsestään tapahdu.
Jos et itse pysty sitoutumaan mihinkään tai jaksa nähdä vaivaa, säästä meidät. Vaihda muihin tehtäviin. Alhaalta ei voi ohjata eikä johtaa. Emmekä me edes ehdi töiltämme. Jos sinä et sitoudu, tuskin kukaan muukaan sitoutuu. Etenkin kun pystyt tekemään kaikki yrityksemme tyhjiksi olemalla viemättä mitään asiaa eteenpäin.
2 kommenttia:
Totta puhut. Hyvin totta. Vetämistä on nähty, samoin kuin vetämättömyyttäkin, sekä esimiehiltä että itseltäni. Jos on oikein väsynyt ja repaleinen, annan vetämättömyyden kyllä itselleni anteeksi. En silti aina yhtä väsynyt ole, jaksan välillä vetääkin.
Ja sitten on kolmas tilanne, joka on kaikkein parhain. Ihmiset painaa suunnilleen 50-90 kg kappale, eikä niitä kovin montaa jaksa vetää millään, ei niin millään, etenkään yhtenä kimppuna. Niinpä jätän sen vetämisen, annan muiden soutaa ja pitelen itse perää, katson että suunta pysyy, avitan välillä melalla.
Näinkin tulee toimeen.
Peränpitäminen on hyvä idea, mutta jos peränpitäjä heittää melan järveen, ei se soutaminen paljoa auta. Kukin omaan suuntaan.
Lähetä kommentti