En usko horoskoppeihin, en ennustuksiin, enkä moneen muuhunkaan vastaavaan asiaan. Uskon kuitenkin jonkinlaiseen kohtaloon sattumusten sarjana. Minulla nimittäin on vuorotellen joko onnen tai epäonnen vuosia. Eikä minkään pikkujuttujen suhteen, vaan tapahtumat ovat isoja asioita. Voisinko luottaa siihen niin paljon, että onnen vuonna ottaisin suurempia riskejä kuin epäonnen vuonna?
Epäonnen vuosina:
- joku läheinen on sairastunut
- lapsilla on ollut koulussa ongelmia (ei mitään pientä, vaan sellaisia, joita on ihan oikeasti selvitelty erinäisissä palavereissa)
- töissä on mennyt siihen malliin, että siellä jaksaakseen on pitänyt välillä käydä nettipankissa katsomassa asuntolainan saldoa ja hokea itsekseen "velallinen ei irtisano itseään tyhjän päälle".
- on sattunut jotain, jolla on iso vaikutus perheen rahatalouteen. Joko auto levinnyt kokonaan tai urakoitsija kadonnut taivaan tuuliin ennakkomaksu taskussaan.
En tarkoita siis mitään pikkujuttuja vaan sellaisia, että positiivinenkin ihminen on jo miettinyt, että tämä ei enää ole kauhean kivaa. Ja vaikka olen ajatellut, että tuskin tässä enää sattuu mitään kummempaa, on tapahtunut vielä jotain lisää.
Onnen vuosina taas (onneksi näitä vuosia on joka toinen):
- läheisten sairaudet ovat parempaan päin
- lasten koulu menee kohtalaisesti. Jatko-opiskelupaikka on saatu tai jotain vastaavaa, joka tapauksessa tasaisempi jakso.
- töissä olen joko päässyt uusiin hommiin tai olen saanut kokonaan uuden työpaikan
- taloudelliset asiatkin ovat ratkenneet tavalla tai toisella.
Onko tämä sattumaa tai kohtaloa? Väittäisin kuitenkin, että ei ole. Käytännössä kai käy niin, että epäonnen vuonna aloitetut toimenpiteet tuottavat satoa, joka niitetään sitten seuraavana vuonna. Onnen vuonna taas ote vähän hellittää ja annan asioiden mennä omalla painollaan. Osa ongelmista syntyy sattumalta (sairaudet), mutta aika moni ongelma on mielestäni vähintäänkin aiheuttamuksellista. Joukko pieniä asioita, jotka jäävät tekemättä. Satunnaista välinpitämättömyyttä, jolla ei uskoisi olevan merkitystä.
Mitä tästä opimme? Joko suorittaminen kannattaa aina ja kukin on oman onnensa seppä tai sitten kohtalo on oikeasti olemassa. Jos suorittaminen kannattaa, on elämäni kuin korttitalo, jota saa pitää kaksin käsin pystyssä ihan tosissaan. Se on ajatuksena aika pelottava. Tai sitten kerään ongelmia tunteakseni itseni tarpeelliseksi.
5 kommenttia:
Myönnän, että joskus onnettomuudet kasaantuvat. Niin on käynyt minullekin. Silti en usko, että niillä olisi jokin säännöllinen rytmi tai että ne olisivat itseaiheutettuja.
Hmmmm....seitsemän vuotta. Se on aika pitkä aika. Seitsemän vuoden sykliin on jo vaikea sijoittaa tapahtumia ja miettiä missä kohtaa vaihtuu hyvä/huono jakso.
Tervehdys,
haastan sinut Kirjahaasteeseen. Ensilukemalta kysymykset vaikuttavat hieman.. hymh.. hassuilta, mutta kun niitä omalle kohdalle miettii, kysymykset muuttuvatkin haasteellisiksi. Ota kysymykset haasteena!
Iloista mieltä :)
Ystävällisin terveisin,
Helena K
Ja, haaste löytyy: http://www.ladysuomessa.blogspot.com/
1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?
2. One book you've read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
3. One book you'd want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
5. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
6. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
8. One book you're currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?
9. One book you've been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?
10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa
Vastaan kirjallisuushaasteeseen jossain seuraavassa postauksessani. Kuten tämänpäiväisestä kirjoituksestanikin voi arvata, on yksinäisyyden ylellisyys käytettävä kirjoittamalla blogiin jotain vähemmän ennalta valmisteltua.
Minäkin uskon enemmän tuohon seitsemän vuoden sykliin. Olenkin tässä odotellut, että jokohan kohta alkaisi ne hyvät ajat... Kummallisesti on monta vuotta mennyt huonojen sattumusten kanssa. Eikä mitään pieniä juttuja, vaan joka vuosi tuntuu tapahtuvan jotain todella ikävää ja raskasta.
Lähetä kommentti