Nykyisellään harrastan keittiöpsykologiaa. Latelen mielelläni luonneanalyysin milloin kenestäkin. Osittain teen sitä ilkeyttäni, osittain siksi että ärsyynnyn piilo-agendoista. Siitä, että on olemassa käsikirjoitus, jota ei muille kerrota. Käsikirjoitus vaikuttaa taustalla enemmän kuin mikään ääneen sanottu asia. Tätä näkee työelämässä. Kun mikään järkiperustelu ei mene perille. Kun tuntuu, ettei saa edes keskustelua aikaan. Alkaa miettiä, josko toinen ei vaikkapa ymmärrä suomen kieltä. Erityisen voimallisena tämä näkyy erilaisissa konsulteissa.
Ensimmäiseksi kannattaa selvittää konsultin toimeksiannon perusasiat. Tärkein informaatio on se, kuka on tilaaja ja kuka hyväksyy laskut. Muilla henkilöillä yrityksessäsi ei todellisuudessa ole sananvaltaa koko asiaan. Konsultit tietävät aurinkoa tarkemmin mikä on se käsi, joka ruokkii. Yrityksen kokonaisvaltaisesta edusta puhuminen on puppua, johon ei kannata uskoa. Yrityksen etua kyllä katsotaan, sen laskuttavan yrityksen!
Sananlaskukin jo sanoo "sitä saa mitä tilaa". Tehtävälle asetetut tavoitteet voivat olla hyvinkin maailmoja syleileviä. Ne on tarkoitettu lähinnä asian myyntiin talon johdolle. Ne kannattaa lukea taustaksi, sillä se mitä saadaan aikaiseksi on kyllä hieman sinne päin. Lähinnä niistä näkee aihealueen, jonka parissa puuhastellaan. Tilauksesta kannattaa katsoa millaista henkilötyömärää se koskee. Sen jälkeen voi arvioida, että mitä aiheena olevalle asialle sillä työmäärällä ehtii tekemään. Jos vielä tuntee tilaajan ja työryhmää henkilökohtaisesti on varsin helppo tehdä erittäin osuva arvaus siitä millainen toimeksiannon lopputulos tulee olemaan. Ei kannata siis uskoa puheita, vaan tehdä tyynesti oma arvio.
Suorittaja (kuten aikuinen nainenkin) on helposti optimisti, joka naiivisti pyrkii parantamaan lopputuloksen laatua. Välillä yritänkin ehdottaa, että jos painottaisimme sisältöä hieman toisella tavalla, olisi lopputulos paljon käyttökelpoisempi. Yleensä tähän nyökytellään myötäillen, mutta harvoin toiveillani on mitään vaikutusta. Välillä alta löytyy yllättäviäkin puolustusreaktioita. Se on hyvin ymmärrettävää, etenkin jos konsultti on kovin nuori. Heillä ei välttämättä ole likikään sitä osaamista mitä tarvittaisiin. Myyntiprovisio silmissä kiiluvaa myyjää osaaminen ei ole kiinnostanut missään vaiheessa. Koko homma on ehkä laskettu sen varaan, että se tehdään "samalla tavalla" kuin toinen toimeksianto, josta heillä on kokemusta ja malliesimerkkikin. Tämän nuoren ressukan kyvyt ehkä riittävän valmiin mallin kopiointiin. Tälläisen vanhan tädin keskusteluyritykset siitä, mikä olisi tarkoituksenmukaisinta, ovat kiistämättä kiusallisia. Konsultille on vieläpä opetettu, että heillä on parhaat menetelmät ja paras asiantuntemus niiden takana.
Miksi totuuden puhuminen on niin vaikeaa? Mikä asiakastyytyväisyys todellisuudessa on saavutettavissa valehtelemalla, selittelemällä ja väistelemällä? Jos asioista voitaisiin puhua suoraan, voisimme yhdessä miettiä, mistä se puuttuva osaaminen hankitaan.
Ettekä te (jos tätä lukee joku konsultti) tähän pääse asiakastyytyväisyyskyselyitä tekemällä. Asiakkaat ovat usein liian kohteliaita antaakseen suoraa palautetta. Paras mittari tähän on se, kuinka nopeasti jatkovaihe käynnistyy. Jos aikaa tuntuu kuluvan yllättävän kauan, aina ei ole kyse asiakkaan päätöksentekoprosessin hitaudesta. Asiakkaan henkilökunta miettii, miten tuloksista saisi kursittua kokoon jotain käyttökelpoista. Lisäksi taustalla kuuluu tyytymätöntä mutinaa kun pohditaan "miksi meille aina käy näin".
6 kommenttia:
Näinhän se menee. Pahinta on, kun täytyy väen vängällä näytellä kiinnostunutta näitä projekteja kohtaan, vaikka oikeasti tekisi mieli sulkeutua omaan huoneeseen ja palata ihmisten ilmoille, kun konsultit ovat poistuneet maisemista.
Aivan. Jos konsultteja on monta, niin väistely lienee paras tapa. Yksitellen niitä voi yrittää vielä käsitellä.
Pahin tapaamani konsultti kuunteli viikon verran ihmisten puheita työpaikalla (osan keskusteluissa ja osan salaa sermin takana). Sen jälkeen hän veti taskustaan valmiin toimintasuunnitelman, joka ei perustunut mitenkään käytyihin keskusteluihin tai firman resursseihin. Erityisesti siinä oletettiin, että samalla jengillä ja kalustolla tehtäisiin vastaisuudessa 20 kertaa enemmän valmista...
Sitten konsultti nosti messevän palkkionsa ja jätti meidät tappelemaan johdon kanssa. Sieltä nimittäin sanottiin, että noin kallista paperia on syytä noudattaa pilkulleen. Viis siitä, onko se elävässä elämässä mahdollista.
Se on se kumma usko siihen, että viisaus tulee ulkoa.
Konsulttien käyttöön on toki muitakin syitä kuin ne "ylivoimaiset menetelmät ja osaaminen". Konsultit ovat joustavaa työvoimaa - Suomessa kun tuo irtisanominen on hiukan vaikeaa. Asiakas pystyy yleensä myös vaikuttamaan siihen, ketä siellä omissa tiloissa juoksentelee, jos valittuihin resursseihin ei olle tyytyväisiä.
Muutaman ulkopuolisen viisastelijan palkkaaminen saattaa tulla jopa huomattavan paljon halvemmaksi kuin asian teettäminen omilla resursseilla (joita ei todnäk edes ole).
Totta on, että viisaus tulee AINA ulkoa. Palkkasin juuri viiden hengen konsulttipoppoon tekemään työtä josta se tuskin selviytyy. Mutta määräajan umpeuduttua voinemme julkistaa hyvässä yhteisymmärryksessä omat tuloksemme heidänkin hyväksyminään ja saada niille kaivattua arvovaltaa - ja kaikki ovat onnellisia.
Lähetä kommentti