Tänään on sellainen päivä, että tunnelmaan sopisi parhaiten blogi "Eniten vituttaa kaikki". Voisiko blogi olla päivän soundtrack? Sitähän voisi laulaa lallatella.
Tämän päivän kohokohtia:
- on maanantai ja v*tun kuuma päivä
- maksoin teleoperaattorin laskun myöhässä (sen edellisen joka oli jäänyt väliin) viikonloppuna. Nykyaikanahan raha raahautuu tililtä toiselle niin v*tun hitaasti, että toki se liittymä ehdittiin sulkea.
- samalla onneksi tuli katseltua puheluerittelyjä ja sieltä valkeni tyttäreni mystiset palveluviestimaksut. Kestotilaus Jambaan! Olin kysellyt pitkin kevättä "mitä nää palveluviestit on", mutta aina sain jonkun epämääräisen "no sieltä on tullut jotain mainoksia...mä poistan ne aina"-vastaus. Selvitä nyt siinä sitten, mitä on tilattu ja millä sopimusehdoilla. Maksoi muuten tämän vuoden mittaan ihan iloisesti. Pääsin noin 60 ekeen! Palvelusta jota ei ole käytetty ollenkaan. Palvelusta joka todennäköisesti on markkinoitu kaikkia kuluttajasuojaehtoja rikkoen alaikäiselle, mutta milläs senkin osoittaisin (ja montakohan tuntia siihenkin kinaan menisi).
- nyt on kaikkiin liittymiin asetettu lisää palveluestoja. Aikoinaan kyselin niistä matkapuhelinliittymää ottaessani. Ainakin siihen aikaan ohjeet olivat sen verran epämääräisiä, että päädyin vain aikuisviihde-estoon joka osoittautui nyt täysin riittämättömäksi. Miksi teleoperaattorien asiakaspalveluhenkilökunta on kadulta tiskin taakse nostettuja kakaroita, jotka eivät ehdi edes esitteistä lukea palveluehtoja ennen kuin alkavat myydä niitä?
- töissä (argh) masentaa ajatuskin tulevasta syksystä. Kun vertaa mitä pitäisi saada aikaiseksi ja mikä on mahdollista. Jotenkin vielä saan ne epämääräisimmät tehtävät itselleni, ei niitä muillekaan pysty antamaan. Haluatteko tavata firman huonoimman työntekijän! Tässä minä olen. Tämä ei ole edes mikään vitsi, virallisilla suoritusmittareilla olen ilman muuta häntäpäässä. Jos olisin esimies, voisin väittää että suoritukseni koostuu muiden tekemisistä. Kun en ole, voin ihan muuten vain tukea kaiken aikani muita ja jättää omat tehtäväni hunningolle. Ei sinänsä, että ne sillä tavalla mitattavia olisivatkaan, että niissä edistyminen näkyisi. Tietääkö joku suoritusarviointitavan, joka ei pelkästään v*tuta? Kunhan saan mustaa valkoisella siitä syksyn mittaan, otan varmaan lopputilin, jos en ennakoi tilannetta hakemalla riittävää satsia rauhoittavia työterveyshuollosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti