Nyt on kirja luettu. Vastaavasti kuin Bu, epäilin itsekin voiko blogi toimia kirjana. Blogihan on blogi. Enemmän tai vähemmän satunnaisia huomioita ja ajatuksia. Rosettan blogissakin tosin Prebenin pohjoismaiden kiertue oli juonellinen kertomus.
Kirja on hyvä. Kieli on sujuvaa ja lukeminen helppoa. Vaikka paikoin herkutellaan Prebenin tempausten yksityiskohdilla, juoni etenee sujuvasti. Vaikka olin lukenut blogin (eli tiesin melko pitkälle mitä tapahtuman pitää), oli kirjan lukeminen kokonaisena lukukokemuksena hyvä. Vertaisin itse sitä Paasilinnamaiseen seikkailukertomukseen. En tosin ole lukenut Bridget Jonesia enkä vastaavia, joten vertailukohtaa sille puolelle minulla ei ole.
Onnea Rosetta! Kyllä siitä kirja tuli. Ja tulisi toinenkin vielä. Kirjakaupassa mietin kyllä hetken, että mihinkähän osastoon se kuuluisi. Tietokirja? Ehdottomasti! Kaunokirjallisuutta? Totta kai! Uutuus? Tämä oli helppo arpa tällä kertaa ;-).
3 kommenttia:
Kiitos, naisena.
Kirjastoluokka on 84.2 eli kaunokirjallisuutta. Tietokirjaksi en ikinä sitä tunnustaisi, vaikka siinä tietokirjan elementtejäkin on -- tarinahan ei ole tosi... Uutuudeksi kyllä. ;-)
Kirjan luettuani luokitus onkin aika selvä. Aiheesta olisi saanut jotain hivenen tietokirjamaista vrt. "Nalle Puh ja johtamisen taito". En tiedä mihin tuollainen puolihömppä luokittuu. Ja Preben on kuitenkin koko totuus. Se oli kyllä mielenkiintoinen ilmiö, että kirjassa tämä pahiskin sai inhimillisiä piirteitä.
Juuri niin Naisena, Prebenhän ei ole pahapaha. Hän on itsekeskeinen narsisti, joka yön yksinäisyydessään lähettää tekstareita ja meilejä alaisilleen, joita pitää ikäänkuin perheenään. Siitä se säälin ja myötätunnon hippu hänelle.
Lähetä kommentti