Muistatteko kuulleenne sanontoja, kuinka naiset eivät sano mitä tarkoittavat ja miehen pitäisi olla ajatustenlukija saadakseen naisen tarkoitusperät selville. Minä en ole juuri koskaan tavannut tätä naisten kanssa, mutta miesten kanssa useinkin. Tänäänkin pariin otteeseen. Sekä töissä että kotona.
Miehet eivät välttämättä tarkoituksella salaile päämääriään, ovatpahan vain niin avuttomia ilmaisemaan itseään, ettei siitä kertakaikkiaan saa selvää. Kuvio menee yleensä sillä tavalla, että mies ajattelee ensin asiaan omassa päässä. Eli asia on jo edennyt ehkä neljänneksen, ennen kuin mies saa ensimmäistäkään sanaa suustaan ulos. Silti koko sanatonta ensimmäistä neljännestä pidetään yhteisenä tietona, joten jatkon mies aloittaa suoraan asiasta "mitäs me sen yhden jutun kanssa seuraavaksi tehdään"? Jos asiasta haluaa selvyyden, on aloitettava ensin haarukoimaan laajalla rintamalla, jotta valkenee mistä yleensäkään on kyse. Sen jälkeen voi edetä tarkempiin kysymyksiin.
Miehet myös voivat vaihtaa aihetta kesken kaiken. Tähänkään ei liity montaa avainsanaa, joka paljastaisi suunnanmuutoksen, lähinnä vaistonvaraisesti voin joskus arvailla "ai, nyt sulle tuli mieleen tätä asiaa kaukaisesti sivuava seikka x, josta puhuimme viime viikolla". Miehet näet välttävät substantiiveja, pronominit ovat kätevämpiä. Ilmeisesti he eivät muista asioiden oikeita nimiä.
Tänäänkin töissä yhdessä palaverissa sain hillittömän kuulustelusession jälkeen selville:
- mitä valmisteluja on tehty ennen tätä palaveria?
- onko joku asia jo päätetty tai hyväksytty?
- mitkä kohdat odottavat meidän kommentointiamme?
- mitä meidän pitää saada aikaiseksi lopputuloksena?
- toivotaanko lopputulos jossain tietyssä muodossa?
- mihin mennessä lopputulos on saatava aikaan?
- mihin käsittelyyn lopputulos sen jälkeen menee?
Muutoin aikaa olisi vietetty väljästi jutustelemalla kalvosatsin eri kohdista. Kukin voisi sanoa mitä mieleen tulee ja jatkosta voitaisiin todeta, että mies vähän "työstää asiaa vielä". Tämä mies vieläpä ihmettelee, miksei hän saa omia ajatuksiaan ja asioitaan läpi? Ei se johdu periaatteellisesta vastustuksesta. Vaikka kuulija ihan aidosti yrittäisi, siitä on vain niin turkasen hankala saada selvää.
Mitä suosittelette toimintamallikseni?
- jatkan ao. kuulusteluita ja yritän kehittää ylikohteliaan sävyn ("minä olen tyhmä kun en ymmärrä asioita"), jotta ei ole niin ilmeistä että asian joutuu lypsämään selville
- jätän sellaiset asiat huomiotta, joista en saa selvää tai joihin ei tule selvää tehtäväksiantoa. Työaikani käytän selkeämpiin tehtäviin tai vaihtoehtoisesti teen mitä sattuu huvittamaan.
- vaihdan paremmille metsästysmaille eli toiseen työpaikkaan.
4 kommenttia:
Mä olen kyllä sitä mieltä että miesten säästeliäs kommunikointitapa on töissä ilahduttavaa. Itse ainakin turhaudun naisten selittelyyn ja pyörittelyyn, kun tykkään hoitaa asiat tehokkaasti ja nopeasti ja ottaa välillä myös rennosti.
Kotona usein valitan miehelle lyhytsanaisuudesta tai puhumattomuudesta, mutta loppujen lopuksi liika asioiden vatvominen vain rasittaa parisuhdetta (ellei kyse ole todella tärkeistä asioista).
Munkin mielestä säästeliäs kommunikointi on ok. "Ylisäästeliäs" on sitä että jätetään osa asioista vallan kertomatta. Se ei ole tehokuutta että kukaan ei tiedä mistä on edes kyse. Mä en voi sietää asioiden vatvomista. En kotona enkä töissä.
Tekis mieli sanoa, että vaihda duunia, mutta paljox se auttaa, kun noita mestareita on todnäk uudessakin työpaikassa enemmän kuin laki salliin. :)
Working on it...
Yksi ei haittaa, mutta jos organisaatio ei muuten(kaan) toimi, niin sitten se vaikuttaa enempi.
Lähetä kommentti