Itse asiassa suunnittelin bloggaavani muusta aiheesta, mutta nyt on ihan pakko! Täällä nykyisessä (kohta entisessä) työpaikassani on tehty hieman uudelleenorganisointia. Jos en olisi lähdössä pois, niin itkettäisi ennemmin kuin naurattaisi.
Meillä on tiimi, joka on ollut erityisemmin organisoitumatta kohta kaksi vuotta. Erilaisia ehdotuksia on ollut, mutta mitään ei ole toteutettu. Organisoitumattomuuden takia kiireiset asiat ohittavat tärkeät ja tehtävät menee vähän kenelle sattuu. Jotain asiaa on pohdiskelemassa useampikin, jotain ei taas kukaan.
Lähtöni takia (tai ehkä siitä huolimatta) tiimikokous pidettiin laajennetulla osanottajajoukolla. Ei se sitä tarkoita, että tiimiin olisi tullut lisää tekijöitä, kunhan vaan otettiin lisää porukkaa palaveriin istuskelemaan. Agenda oli vanha tuttu, hallinnollisesti kerrataan mitä tehtäviä on tehty ja mitä tehtäviä tulossa. Varsin vähän aikaa käytettiin työnjaosta tai rooleista keskusteluun. Perinteisesti jaoimme siis "nakkeja". Vähän kornia se kyllä oli. Minun lisäkseni kun tiimissä on yksi toinen henkilö, jolla oikeasti on aikaa tehdä tiimin vastuulla olevia tehtäviä. Minun lähtöni jälkeen tekijöitä jää siis yksi kappale. Tiimipalaveri ehkä tuntuu enemmän "tiimipalaverilta", jos siellä on enemmän kuin kaksi henkilöä osallistumassa. Täyteväki ei kyllä työtehoa lisää. Tämä jäljellejäävä kolleegani sanoikin, että ei hän aio tälläisiin hallinnollisiin palavereihin osallistua, jossa porukalla jaetaan kaikki tehtävät hänelle. Ei oikein tunnu palaverin väärtiltä.
Arvatkaapa tuleeko tätä menoa ikävä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti