Tämä postaus aloittaa sarjani 10 käskyä esimiehille. Käskyjä voi tulla enemmän tai vähemmän, saapa nähdä.
Töitä vaihtaessani pohdin syitä, jotka vaihtoon ovat johtaneet. Nyt ja aikaisemmin. Syitä on monta ja aina tilanteeseen liittyy tarjous toisesta työpaikasta. Asuntovelkainen ei voi lähteä tyhjän päälle, vaikka mieli tekisi. Eikä esimies (tiiminvetäjä, projektipäällikkö tms) koskaan ole yksin syyllinen kenenkään lähtöön. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Silti halusin listata tähän muutamia asioita, joita kannattaisi välttää. Asioita, joiden välttämisen ei pitäisi olla edes ylimaallisen vaikeaa, jos vain tiedostaa ne.
Nämä kirjoitukset on tarkoitettu henkilöesimiehille, organisaatiosta riippuen sopivat myös erilaisille tiiminvetäjille.
*****************
Pelkoa on erilaista, eri tasoista. Joku kutsuu sitä yhdellä nimellä, joku toisella. Me voimme jännittää erilaisia tilanteita, se on normaalia. Pelkoa se on silloin, kun se lamauttaa.
Me voimme pelätä erilaisia asioita. Esimies voi joutua tekemään epämiellyttävän päätöksen tai toimeenpanna jonkun toisen tekemän. Alainen pahoittaa siitä mielensä, voi jopa kiivastua. Jos esimies pelkää tätä tilannetta, ei hän ehkä kerro asiasta ollenkaan tai kiertelee ja kaartelee niin, ettei siitä saa selvää. Perusteet jäävät kertomatta, keskustelu käymättä ja vastuu kantamatta. Pelko kuormittaa. Jäljelle jäävät selvittämättömät asiat ja riittämättömyyden tunne. Kohtaaminen ei tule seuraavalla kerralla olemaan yhtään helpompaa.
Entä kun pitäisi kertoa ikäviä uutisia organisaatiossa ylöspäin? Onhan hyvin tavallista syyttää viestintuojaa. Kertomista on helppo lykätä ja kerrottavaa voi kaunistella. Näin voi taata sen, ettei asialle tehdä mitään. Lopullinen tuho on kuitenkin vielä edessä. Esimies kyyristyy yhden asteen lisää kasaan odottaessaan tulevaa tuhoa. Huutoahan siitä tulee, voi tulla potkutkin.
Pelon syynä ovat mielestäni liioitellut kuvitelmat omasta kaikkivoipaisuudesta tai muiden heikkoudesta. Ei meitä tarvitse suojella, kyllä me kestämme totuuden ja pettymykset. Ei ketään voi siltä varjella. Toki ihminen reagoi ikäviin asioihin, mutta useimmiten se menee ohi kunhan nukutaan yön yli. Ei tämä maailma voi olla niin auvoista, että kaikilla olisi koko ajan hyvä mieli. Jos tehtäviin kuuluu aiheuttaa pettymystä tai epämukavuutta, se on syytä tehdä "pois alta" turhemmin kiertelemättä.
Omia virheitäkin voi pelätä. Voi pelätä, että joku kysyy jotain, mihin et osaakaan vastata. Entäs sitten? Maailma on täynnä kysymyksiä, joihin en tiedä vastauksia. Jos kuvittelet, että asemasi takia sinun pitäisi tietää ja osata kaikki, voi tilanne tietysti olla ahdistava.
Pelkoon minulla on yksi neuvo. Lopeta se! Toisille tulee paha mieli, entäs sitten? Joku huutaa sinulle, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Kukin meistä voi sitä paitsi koska tahansa saada potkut tuotannollis-taloudellisista syistä. Ei kenenkään työpaikka ole enää varma, joten ei senkään takia kannata lamaantua. Jos pelkäät, hoidat työsi huonosti. Pelolle et aina mahda mitään, mutta ajanoloon opit toimimaan sen kanssa.
2 kommenttia:
Oikeassahan sinä olet. Satun olemaan juuri kuvaamassasi tilanteessa esimiehenä, jonka pitää ratkaista muutaman ihmisen työllisyys tai työttömyys.
Ja ihan oikeasti niillä, joita en pysty tällä kertaa palkkaamaan, on oikeus raivota, tai katsoa minun kohdelleen heitä epäoikeudenmukaisesti, tai muuten vain näyttää olevansa lyötyjä kun heitä ei huolittu. Ei siellä yhtään ansiotonta ihmistä ole. Mutta kaikki ovat tällä alalla koulutettua väkeä, jonka pitäisi osata löytää tai kehittää itselleen tekemistä jostain muualtakin.
Luinkin blogistasi, että sinulla on ollut tuollainen tilanne. Kunhan kertoo ajoissa, eipä sille muuta mahda.
Lähetä kommentti