Häähumussa

Olimme viikonloppuna kutsuttuina kesähäihin. Häät olivat varsin maltilliset eikä morsiankaan ollut käyttänyt niiden suunnitteluun koko edellistä vuotta. Tiedän sen hyvin, sillä olen itse viime vuonna touhunnut morsiamen kanssa kaikenlaista muuta. Ajomatkoilla häihin ja takaisin ehdin ajatella kaikenlaista - muistella sekä omia häitä että kaikkia muita häitä, joissa on tullut käytyä.

Monet haluavat nykyisin "perinteiset häät". Moniko niistä perinteistä on suomalainen? Tai tyypillinen kyseisellä paikkakunnalla? En ole hääperinnettä tutkinut, mutta voisinpa lyödä vetoa, että entisaikaan tyypillisissä häissä ei ollut koko repertuaaria: polttarit, best manit, kaasot, hääkarkit, leikit, morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot jne. jne. Pahimillaan häissä on niin paljon erilaista ohjelmaa, että hyvä jos hääväki siinä välissä ehtii edes syödä. Tuleeko häistä sen täydellisemmät, mitä täydemmäksi ne on tungettu kaikkea mahdollista? Vieläpä suurimmaksi osaksi amerikkalaisista sarjoista opittua perinnettä.

Eniten aikuista naista häissä risoo niiden asenneilmasto. Morsian on prinsessa, viaton neitokainen puettuna valkoiseen ja meikattuna eteerisen näköiseksi. Morsian leijuu hääpuvussaan ja hymyilee tahdottoman näköisenä. Sulhasta koskevissa leikeissä annetaan ymmärtää, että niin se raikulipoika on purjehtimassa rauhan satamaan. Morsian puolestaan on menneisyydeltään yhtä viaton ja tyhjä kuin vastasyntyneen lapsen mieli. Hääkuviakin valitessa useimmiten päädytään vaihtoehtoon, jossa morsian tuijottaa tyhjä katse silmissään etäisyyteen, ei sellaista, jossa hänellä on itselleen tyypillinen ilkikurinen hymy naamalla. Koko komeus kruunataan ottamalla aviomiehen sukunimi perheen yhteiseksi.

Monet jättävät kokonaan menemättä naimisiin, jos into ei riitä häiden järjestelyyn viimeistä piirtoa myöten. Tai ainakin käyttävät sitä tekosyynä. Se on mielestäni turhaa. Olen kaikille sanonutkin, että maistraatissa käyminen ei maksa mitään, nimeä ei tarvitse vaihtaa ja jos ei huvita ei ole pakko edes kertoa kenellekään. Veroilmoituksessa ja virallisissa papereissa joutuu ilmoittamaan siviilisäädyn, mutta ei sitä tarvitse sukulaistädeille paljastaa.

Itselläni ei ollut polttareita koskaan. Se olisikin ollut naurettavaa, odotin näet esikoistamme. Siinähän sitä olisi voinut hillua ympäri kaupunkia tyyliin "vielä-oon-vapaa". Sopii sellaisellekin miehelle, joka ei jostain syystä saa jälkikasvua itse aikaiseksi. Olisipa se kiva ollut itse selvin päin katsella sitä humalaista polttariväkeä, kait siellä osallistujatkin tapaavat juoda.

Kukin järjestäköön häänsä tyylillään. Kunhan vain ei unohdu, että päämäärä on avioliitto, ei häät.