Yhdistystoiminnan ihanuus ja kurjuus

Lueskelin juuri ennen yhtä yhdistyksen kokousta mielipiteitä yhdistystoiminnasta (Äijäblogi). Monet asiat ovatkin totta. Yhdistysten jäsenet saattavat olla niin tottuneita vaatimaan palvelua, että helposti unohtavat, että lahjahevosen suuhun ei olekaan katsominen. Jos yhdistyksen toiminta pyörii vapaaehtoisvoimin, on varsin epäkohteliasta ruikuttaa, että se on huonosti järjestettyä. Joillekin taas yhdistyksen hallituksessa tietyn aseman saavuttaminen voi olla itseisarvo. Useimmissa yhdistyksissä kuitenkin virkoihin, joissa vaaditaan työpanosta, ahdistetaan henkilö, joka pistää kampoihin vähiten.

Eräässä yhdistyksessä tilanne kuitenkin on lähinnä absurdi. Se on kuin sähköpostilla kiertävät vitsit, joilla en ole koskaan kuvitellut olevan todenperää. Kuten "10 tapaa sabotoida kokouksia". Välillä harkitsin jopa kirjoittavani siitä oman blogin "Pohjolan paskin puheenjohtaja", mallin Pohjolan paskin pomo mukaan. Ehkäpä siitä ei kuitenkaan riitä aihetta kokonaan omaan blogiin.

Tässä muutamia esimerkkejä suoraan elävästä elämästä:
- PPP vaatii, että muut noudattavat tarkkaan kokousjärjestystä ja käytäntöjä, itse hän niistä viis veisaa.
- PPP valittaa, että kokoukset venyvät pitkiksi. Silti hän on itse äänessä 80% ajasta ja paasaa milloin mistäkin itsestäänselvyydestä. Ilmeisesti kaikkien muiden pitäisi ymmärtää pitää suunsa kiinni se loppukin aika.
- asiat on jo valmisteluvaiheessa tuotava hallitukseen, jolloin asian käsittely vie noin kolme kokousta. Ensin idean hyväksyttäminen, sitten asian valmistelu ja lopulta päätös. Näin yksinkertainenkin tarviketilaus tai vastaava kestää vaikka kuinka kauan. PPP ei tietenkään itse toimi tällä tavalla, vaan etenee jouhevasti suoraan päätökseen; aina muistamatta edes kertoa hallitukselle.
- PPP pimittää asioita tarkoituksella. Kaikki asiat eivät tule muun hallituksen tietoon ollenkaan tai tulevat vasta jälkeenpäin. Asiaa hoitavan henkilön olisi pitänyt muka tietää ne, vaikka PPP itse istuu asian päällä. Samaan kuvioon kuuluu se, että yhdistyksen sopimukset ovat vain suullisia, joten tieto niistä ei voisikaan siirtyä kuin telepaattisesti.
- PPP huomauttaa kaikista asioista vasta jälkeenpäin, mielellään julkisesti. Vaikka hänellä olisi asian valmistelun aikana ollut puolikin vuotta aikaa vaikuttaa siihen, hän isällisesti oikaisee väärinkäsityksiä vasta yhdistyksen vuosikokouksessa.
- pientä kiusantekoa PPP tekee jatkuvasti. Hänen tietokoneeltaan ei kuulemma saa mitään sähköisessä muodossa ulos, vaan kaikki nettiinkin tuleva materiaali saapuu paperilla kirjepostin mukana. Joku toinen sitten joutuu naputtelemaan ne koneelle uudestaan.
- kaikkiin toisten tekemiin asioihin PPP suhtautuu negatiivisesti. Uusiin ehdotuksiin, hänen vakiokommenttinsa alkaa "sillä tavalla me ei ainakaan voida tehdä". PPP etsii kaikesta huomautettavaa. Huomautuksia tulee kuulemma "laajalti jäsenistöltä ja hän vain välittää ne eteenpäin". Olemme laskeskelleet, että tämä laaja jäsenistö on lukumäärältään yksi tai kaksi henkilöä.
- PPP liittää toisiinsa kuulumattomia asioita yhteen. Uutta tarviketta ei voi tilata, ennen kuin tarvikevaraston sijaintipaikka on päätetty. Sehän on juuri se uusi tarvike (kaikki 30 kpl), joka katkaisee kamelin selän.
- yhdistyksen puheenjohtajana PPP jatkaa pienen sisäpiirin tuen turvin. Ilmeisesti vain saadakseen rehvastella yhdistyksen puheenjohtajana. Tarvittaessa tätä asemaa puolustetaan vaikka raastuvassa.

Olin kyllä jotain näistä asioista kuullut aikaisemminkin, mutta koko totuus paljastui vasta liian myöhään. Itse asiassa ihmismieli on sellainen, että se tuntuu tietoisesti yrittävän unohtaa epämieluisia asioita. Tilanne koko karmeudessaan paljastui vasta, kun kirjoitin kokouksesta poissaolleelle ystävälleni yhteenvedon käsitellyistä asioista. Kun luin sen sähköpostin itse ennen lähettämistä, en ollut uskoa silmiäni. Mustaa valkoisella se oli kertakaikkiaan järkyttävää.