Kuulostaako tutulta? Lapsi ehdottaa, että tehdään jotain kivaa. Kauppaan lähtiessäsi joku pyytää, että tuo jotain hyvää. Lapsenahan melkein kaikki olikin kivaa, kunnes oltiin siinä iässä kun ihminen muuttuu happamaksi teiniksi.
Mikä olisi nykyisin kivaa? Jotain sellaista mistä innostuu. Mitä odottaa. Mitä odottaessa aika kuluu kuin siivillä. Mitä tehdessä siihen keskittyy täysin eikä ajan kulua huomaakaan. Mitä tehdessä ei ajattele muita asioita ja velvollisuuksia. On vain kivaa.
Entäs jos puolison kanssa sopii, että tehdään yhdessä jotain kivaa. Etenkin jos ei ole aikoihin paljoa ehditty yhdessä edes olla, kunhan sattumalta kohdattu yhteisessä asunnossa. Missä on se aika kun pelkästään yhdessä oleminen oli riittävän kivaa? Arkea minä silti arvostan. Mielestäni yhdessä kaupassa käyminen on enemmän yhdessäoloa kuin illallinen ravintolassa. Arjessa ihminen tulee tutuksi toiselle. Ja veikkaisin, että aikanaan sitä arkea kaipaisi eniten.
Yksi asia on tänään ollut kivaa. Ostin Rosetan kirjan ja olen lueskellut sitä muista hommista piittaamatta. Mukavasti on aika vierähtänyt.
3 kommenttia:
Sen kirjan kirjoittaminen ainakain oli kivaa. :)
Heh, sen mä uskon! Ja blogissa kirjoittaminen on kivempaa kuin nyhrää yksin omassa kammiossaan.
Just näin. Musta ei oikein ole sellaiseen yksinäiseen kammiotyöskentelyyn.
Lähetä kommentti