Onpas tullutkin pitkä tauko bloggaamiseen. Kirjoittamista olen aina silloin tällöin ajatellut, mutta töissä en ole ehtinyt ja kotona tietokoneella pääsemiseen tarvitaan jonotusnumero.
Tänään luin yhden kirjan loppuun. Juhlallista! Luin sen itse asiassa melko lyhyessä ajassa; muutaman päivän sisällä. Silloin lukunautinto vielä säilyy. Minkä tahansa juonellisen kertomuksen lukeminen usean viikon kuluessa muutama sivu kerrallaan saa kirjan kuin kirjan tuntumaan väljähtyneeltä limpsalta.
Osittain minulla on ollut kiire, mutta osittain asioiden priorisointi on ollut hukassa. Olenhan ehtinyt katsella televisioita - myös silloin kun "sieltä ei tule mitään". Netissäkin olen roikkunut, vähemmän blogistaniassa ennemmänkin muissa paikoissa. Olen näet harhautunut mm. rekisteröitymään naamakirjaan. Toisaalta vasta rekisteröitymisen jälkeen saa kunnolla selville, mistä on kyse. Kuvittelin sen foorumiksi, jossa ihan omalla nimellä voi pitää yhteyttä vanhoihin ja vähän tuoreempiinkin ystäviin. Teoriassa kyllä. Käytännössä se yhteydenpito näyttää olevan erilaisten kiertokirjeiden lähettämistä. Sellaisten kiertokirjeiden joihin en ole sähköpostillakaan koskaan osallistunut.
Sitä minä en jaksa ymmärtää. Siis ihmisiä, joilla ei ole mitään omaa sanottavaa. Jos sähköinen yhteydenpito, joko sähköpostilla tai naamakirjassa, rajoittuu ainoastaan puujalkavitsien edelleenlähettämiseen.
Minulla on sanottavaa. Ja onneksi blogistaniassa on muillakin! Avaa sylisi isä ja äiti, tuhlaajatyttäresi tulee takaisin.
4 kommenttia:
Onkos edellisestä viestistäsi tosiaan noin kauan - tervetuloa takaisin?!? Naamakirjaan en ole viitsinyt kirjautua, nuorisollamme on siellä sivut ja olen tullut tulokseen, että jatkan täällä:) Aika moni bloggaaja on syksyn aikaan sinne ilmoittanut kirjautuvansa ja osa viihtyy ilmeisen hyvin...
Täällähän sitä on ooteltu, tervetuloa :)
Tervetuloa takaisin! Minäkin pyörin hetken aikaa naamakirjassa, mutta ei siellä ole yhtä kivaa kuin täällä.:-)
Kiitos ystävät! Täällä on kivempaa. Olen kyllä lukenut blogeja säännöllisesti. Sitä ilman ei sentään voi olla.
Lähetä kommentti