Jotta meitä pidettäisiin naisena ja naisellisena, se edellyttää asennetta. Ei kuitenkaan sellaista asennetta, josta sanotaan "siinä on asennetta". Se lause on varattu miehiä varten. Naisellinen asenne on välittää mitä muut ajattelevat. Kuulostaako kauniilta? On kuitenkin eri asia huolehtia lähimmäisistään kuin miettiä mitä he ajattelevat sinusta. Onko naiseus siis puhtainta suomalaisuutta; olla aina huolissaan siitä mitä muut ajattelevat?
Miksi sitten kamppailemme erilaisissa naistenlehtien ehdottamissa puuhissa? Kuntoilussa, kauneudenhoidossa, ties minkä pikku vinkkien kanssa, joiden tarkoitus on piristää parisuhdetta tai löytää se unelmien prinssi. Ei se mitään auta. Olen noudattanut ulkoisia tunnusmerkkejä. Leipomani pulla on jopa kuuluisaa, lapset on rintaruokittu vaikka kuinka vanhaksi asti jne. Se on se "väärä asenne", joka pilaa vaikutelman. Minulla on tästä todistusaineistoakin. Vaikka anoppi istuisi leipomani pulla suussa, hän ilmaisen reseptivihon nähdessään pohtii, että se toinen miniä voisi olla kiinnostunut siitä. Sitä asennetta kun ei korjaa mikään määrä itse leivottua pullaa; kokeiltu on. Tosin väärään asenteesen kuuluu, ettei siitä välitä.
Toisaalta yksi omimpia roolejani on ollut ja on edelleen äitinä oleminen. Noille pikkuisille (ja nyt jo vähän isommille) kun ei kukaan ole kertonut millainen äidin kuuluu olla. Kyllä, olette oikeassa, kuvioon kuuluu anopin ja etenkin oman äidin pitäminen käsivarren mitan päässä.
Toisenlaisen vaihtoehdon voisi löytää kansantieteestä. On siellä esimerkkejä; Niskavuoren emäntä ja Louhi Pohjan Akka harvahammas. Elinvoimaista ja perinteistä. Siinä sitä on pidetty kurissa työväki, palkolliset ja äijäkin samantien. Sovitaan, että omat esikuvani ovat sieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti