Usein kuvittelen, että elämäni voisi olla samanlaista kuin naistenlehdissä, siis Kotiliedessä ja sen kaltaisissa. Tuntuu, että olotila, jossa huusholli olisi suht koht järjestyksessä ja muutkin tekemiset hanskassa, pitäisi olla saavutettavissa. Sitäpaitsi, jos käyn jossain kylässä vaikuttaa siltä, että heillä asiat olisivatkin niin.
Naistenlehtiä mukailevassa elämässäni:
- kävisin aamulla raikkaassa aamuilmassa lenkillä koirien kanssa. Palaisin kotiin valmistamaan ravitsevan ja terveellisen aamiaisen perheelleni.
- aamupalan valmistuessa pinkaisisin suihkuun, vaihtaisin tyylikkäät mutta asialliset työvaatteet ja laittaisin kevyen työmeikin.
- töissä olisin kaikesta tästä aamutouhusta huolimatta hyvissä ajoissa ennen kahdeksaa.
- työpäivän olisin tosi reipas ja söisin lounaaksi jotain kevyttä.
- iltapäivästä tulisin kaupan kautta kotiin, valmistaisin päivällisen.
- päivällisen jälkeen ryntäisin johonkin liikunnalliseen harrastukseen tai harrastaisin kotona jotain (kuten hioisin ja entisöisin sen keittiön pöydän joka on odottanut sitä jo pari vuotta keskellä tupaa)
- illalla kävisin rentouttavasti saunassa ja istahtaisin takkatulen ääreen lukemaan jotain uutuuskirjaa.
- kotityöt tekaisisin siinä ohimennen ja lapseni osallistuisivat niihin pyytämättä erikseen.
Kukin voi edelleen kuvitella tuohon tarinaan naistenlehtiin sopivat vaatteet, meikit ja sisustuksen.
Todellinen päiväni menee suunnilleen näin:
- aamulla väsyttää ja tulee noustua ylös vähän liian myöhään.
- koirat hoidan usein jotenkuten, eli päästän alapihalle ulos ja kaadan kuppeihin jotain syötävää (eli papanoita).
- aamupala kuittaantuu usein itselläni pelkällä kahvilla. Muu perhe etsiskelee syötäväksi mitä parhaaksi näkee.
- päälleni raapaisen jotain puoliksi siedettävää, meikkaaminen jää kokonaan väliin.
- pitkän työmatkan takia olen töissä hivenen myöhemmin kuin haluaisin olla.
- työpäivä nyt menee aika tavanomaisesti työnteossa. Usein se vain venähtää hieman pidemmäksi kuin toivoisin. Päivän aikana hoitelen muutamia omia asioitani ja erinäisiä vapaaehtoishommiin liittyviä juttuja. Netissäkin tulee roikuttua välillä.
- illasta tulen useimmiten kaupan kautta kotiin ja se ruokakin tulee tehtyä. Se osuus siis pitää paikkansa. Kello vain on tässä vaiheessa paljon enemmän kuin edellisessä kuvaelmassa.
- jos käyn jossain harrastuksissa menen niihin töistä suoraan ja sieltä tullessani ovat ne kaupat jo tässä vaiheessa helposti kiinni.
- kotityöt tuntuvat lähinnä väsytystaistelulta tai asemasodalta. Harvan tason pinta näkyy rojuista vapaana ja sekä likaista että puhdasta pyykkiä lojuu erinäisissä paikoissa.
- rentoutuminenkin tapahtuu useimmiten telkkarin ääressä kuin takkatulen loimussa.
Mistä syystä kuvittelen, että elämäni kuitenkin pitäisi olla tarkassa järjestyksessä? Erityisesti kun en kovin tarkkaa järjestystä edes kaipaa, sillä huomaan hankkivani lisää tekemistä, jos järjestyksen ylläpitoon uhkaisi löytyä aikaa. Kodikkaimmaksi oloni tunnen pienessä kaaoksessa. Elääkö teistä joku naistenlehtien elämää? Oikeasti? Elääkö kukaan? Pitäisikö niiden lukeminen ja television mainosten katselu lopettaa? Kun se saa aikaan vain tyytymättömyytta omaan elämääni.
4 kommenttia:
Meillä ei eletä naistenlehtielämää vaikka välillä (lue: hyvin usein) niin toivoisin. Tällä viikolla olen syönyt monta makkaraa ja ranskalaisia, joten se siitä terveellisestä ja maukkaasta ateriasta ;-)jonka aina valmista perheelleni :-)
Naistenlehtimielikuvissani se ruokakin, mitä laitan on aivan omaa luokkaansa. Leivinuunissa paistetusta arinaleivästä lähtien. Jauhot ovat jonkun lähimyllyn luomujauhoja jne.
Nyt puoleen päivään mennessä on juotu kuppi kahvia. Leivistä ei ole tietoakaan :-) eikä muustakaan ruoasta. Ei edes pakasteista tehdystä.
Näin vähän jälkijunassa kommentti: kauheat vaatimukset ihmiselle. Kai ne Kotiliedet sun muut tarjoavat jotain kaukaista yli-ihmisäiti - haavekuvaa, mutta tosiasia on se, että normaali perheellinen ihminen taistelee väsymyksen, rähisevien kakaroiden ja kaatopaikkaa muistuttavan kodin kanssa.
Ja mikä pakko äidin on se aamiainen valmistaa? Tai päivällinen? Jos kerran töissä käy? Eiköhän aika käytännöllistä ole se, että itse kukin työssä ja koulussa käyvässä perheessä katsele syömisensä.
Haavekuva naistenlehdissä tosiaan ON lavastettu. Kerran luin hyväuskoisena artikkelia, jossa kolme naista suunnitteli pyöräretkeä Ranskaan. Ilmeisesti koko juttu oli täysin lavastettu, sillä "koti", jossa he tapasivat oli suoraan sisustuskaupasta (kuvatekstissä luki mitä oli ostettu mistäkin), kaikkien vaatteet, meikit ja jopa ruoka oli ostettu jostain. Veikkaan, että ne mannekiinin näköiset naiset eivät edes tunteneet toisiaan entuudestaan!
Lähetä kommentti