Mikä on tervettä itsekkyyttä?

Esiäiteihimme verrattuna meitä nykyisin opetetaan mediassa ja ystävien kesken, että "pitäisimme puolemme". Emmehän halua enää olla sorrettuja. Mekin olemme ihmisiä. joilla on oikeus omiin toiveisiin ja vapaa-aikaan. Tämä on kuin mantra, jota hoetaan tilanteesssa kuin tilanteessa. Riippumatta siitä, onko vaakakuppi jo kääntynyt toiseen asentoon.

Vuosia sitten korjasin silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, villapaidan hihoja. Eräs tuttavani kysyi, että olemmeko sopineet mitä poikaystäväni tekee vastavuoroisesti minulle. Hämmästyneenä tokaisin vain, että "öh tota....ei....". Emme silloin laskeneet näitä pikku palveluksia, emmekä laske nytkään. Toisaalta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että, jos tilanne on kovin vääristynyt, ei ole ollenkaan hullumpi idea pitää vaikka viikon ajan kirjaa kunkin tekemisistä. Silti kymmenien vuosien ajalta sen laskeminen, kuka tässä hyötyy ja kenestäkin, ei ole varmaankaan rakentavaa. Itse asiassa tuo tuttavani on eronnut jo toisesta parisuhteestaan, minä olen vielä tässä ensimmäisessä. Siinä, jossa niitä hihoja korjattiin.

Jos seuraa parisuhteiden tilannetta keskustelupalstoilta, vastaan tulee kaksi ääripäätä. Toisilla on parisuhteessa ongelmana se, että mies vie roskapussin kohta, ei heti. Toisissa taas puntit eivät lyhyenkään kuvauksen perusteella ole todellakaan tasan. Molemmille näissä keskusteluissa annetaan yleensä samat neuvot "pidä pintasi, älä anna periksi, puolusta itseäsi". Joskus tekisi mieli kysyä, että ai ketä vastaan.

Vaikka sinänsä kannatankin tasa-arvoa, huomaan olevani huomattavasti tiukempi naisia kohtaan. Kyllä se itsekkyys on joskus aika ilmeistä. Jos maailman tärkein asia on omat menot ja itse asetetut säännöt, tulee väkisinkin mieleen, että ei se niin mukavaa taida olla asua tuossa taloudessa.

Tätä kirjoitustani lukiessaan kukin meistä asettanee itsensä johonkin kategoriaan, useimmat kai ennemmin alistetuksi kynnysmatoksi kuin koko perhettä kauhun vallassa pitäväksi pirttihirmuksi. Mikä on totuus kenenkin kohdalla? Varmaan jotain siltä väliltä. Itse teen toki suuren osan kotitöistämme ja huolehdin ohimennen juoksevat asiat. Toisaalta saan yleensäkin enemmän aikaan kuin muut, pitäisikö sen takia ruveta riehumaan kotona? Ja kuten edellisestä kirjoituksestani voitte päätellä, istuu se pirttihirmun roolikin oikein hyvin.