Väite: Suorittaessaan ihminen pakenee todellista elämäänsä
Totta: Suorittamista voi käyttää pakotienä. Elämän voi täyttää erilaisilla pikkuaskareilla ja niitä voi käyttää tekosyynä. En voi nyt, alusvaatteet on silittämättä ja pakastepurkit järjestämättä. Askareet sopivat myös vallankäytön välineeksi. Koko perheen voi pakottaa taittelemaan lautasliinoja tai ajamaan trimmerillä kukkaistutusten reunoja. Pieniin asioihin keskittymällä voi välttyä suurilta. Olisinhan minä opiskellut toisen tutkinnon, mutta kun noihin kotitöihin menee niin paljon aikaa eikä äijä mokoma auta niissä. Kun touhuaa riittävästi, voi jopa unohtaa epämieluisia asioita.
Tarua: Mikä on "todellista elämää"? Mikä osa elämästä on todellisempaa kuin toinen? Kuka sen määrittelee? Suorittamista on monenlaista. Parhaimmillaan suorittaja saa oikeasti paljon aikaiseksi ja vapaa-aikaakin jää. Suorittamattomuus sohvalla maaten ja telkkaria katsellen tuskin nostaa kenenkään elämänlaatua. Suorittaminen ei ole paras tapa hoitaa ihmissuhteita, mutta suorittaja säästyy helposti aika monelta väärinkäsitykseltä. Kun asiat selvitetään heti, ei jää roikkumaan kauniita aikeita; asioita jotka olisi voinut sanoa ja tehdä, jos vain olisi saanut aikaiseksi. Etenkin kun nyt se on jo liian myöhäistä.
Ehdottomasti totta: Ihminen pystyy selittämään asiat aina parhain päin. Mikä tahansa asia on perusteltavissa, kun vain löytyy tarpeeksi tahtoa.
4 kommenttia:
Hehe, noinhan tuo menee. Mutta ja iso MUTTA.
Suorittaja taitaa selvitä elämästään juuri suorittamisen takia, ehkä tekee koleerisen luonteensa (iso ?) tapaan elämän siedettäväksi suorituksilla ja ohjelmallisuudella.
Meistä toiset on syntyneet suorittajiksi, ja voihan sitä yrittää jotenkin hillitä. Voihan sitä jääkauttakin vastustaa.
Minä kuulun ihmettelijöihin, ja olen luonteeltani patologinen melankolikko. Elämä on opettanut, että auringon alle mahtuvat kaikki.
Joten ole sinä mikä olet, kunhan elätä täyttä elämää.
Joskus se elämän sisältö ihmisille tulee juuri siitä suorittamisesta. Itsekin olen elänyt - ja varmaan elän vieläkin - siinä harhassa, että ihmisarvo määräytyy suoritusten kautta: opinnot, työ ja jopa ihmissuhteet ovat olleet sarja suorituksia. En tiedä, ovatko ne samalla myös sitä "todellista elämää". Ainakin vuodet ovat menneet nopeasti...
Toisaalta se tavallisen elämän "suorittaminen" voi ollakin todellista elämää. Mielestäni on todellisempaa "suorittaa" tätä arkipäivää, kuin haaveilla joistain seikkailuista, joita ei koskaan tule.
Suorittaa täysillä kuulostaa elää täysillä. Makaa soffalla ja on pysähtynyt..ei tee muutakuin kuulostelee itseään..haaveilee. Ja mitä sieltä sitten juolahtaakin niin sen kun suorittaa ni kumpi elää täyttä eloa?
t:John :)
Lähetä kommentti